silmäneula kulttuuri on muutosta

Adoptiopoika Antti Puuhaara

Adoptio ei ole mikään kulttuurin pikku oikku tai kusiositeetti vaan ilmiönä hyvinkin keskeinen ja positiivinen yhteisöllinen kyky tai resurssi. Siitä kertoo adoptioteeman yleisyys kansansaduissa.

Kulttuuri tai yhteiskunta on positiivinen ilmiö kun taas ns luonnonlait ovat sinänsä neutraaleja ilmiöitä  kuten muutkin annetut ja muuttumattomat olosuhteet. Kulttuurin tai yhteiskunnan positiivisuuteen kuuluu ehkä hyvinkin keskeisesti tapa adoptoida lapsia useimmiten orpoja lapsia ja saduissa usein eksyneitä tai hylättyjä lapsia.

Kuilu ns suvaitsevaisten ja ns nuivien välillä on että nuivat eivät ota huomioon kulttuuriin sisäänkasvanutta jalomielisyyttä ja spontaania halua auttaa hädänalaisia lapsia. Pakolaisia voi sanoa valtion ja kansakunnan adoptiolapsiksi, heidät otetaan sen turvan piiriin  joka valtiossa vallitsee.

  Seuraava referaatti Antti Puuhaarasadusta on kopiotu Wikipediasta.

 

Wikipedia: "Kansansadussa kerrotaan, kuinka Antti Puuhaara syntyi pienessä töllissä, johon rikas kaup­pamies oli sattunut asettumaan yöksi. Yöllä kauppias kuuli äänen sanovan, että poika perisi hänet. Estääk­seen sen hän seu­raavana päivänä osti lapsen tämän vanhemmilta ja jätti metsään puunhaaraan riippu­maan, siitä nimi Puunhaara. Ohi kulkenut metsästäjä pelasti lapsen ja otti kasvattipojakseen.

Vuosien kuluttua kauppias sattui yöpymään metsästäjän kotona ja kuuli pojan tarinan. Seuraavana aa­muna hän lähetti Antin viemään kirjettä kauppiaan kotiin. Kirjeessä käskettiin hirttämään sen tuoja pihakoivuun. Matkalla Antti nukahti puun juurelle ja kaksi ohikulkenutta teiniä vaihtoivat kirjeen toiseen, jossa käskettiin antamaan tuojalle heti kauppiaan tytär vaimoksi ja hirttä­mään talon koira pihakoi­vuun.

Kotiin palatessaan kauppias näki koiran hirressä ja kuuli, että Antista oli tullut hänen vävynsä. Päästäk­seen vävystään eroon hän antoi tälle mahdottoman tehtävän, lä­hetti Louhen luo Pohjolaan kysymään, missä onni piilee.

Antti lähti matkaan, kulki kulkemistaan ja kohtasi viimein kolme jättiläistä, joilla kullakin oli Louhelle oma kysymyksensä. Vielä ennen perillepääsyä piti ylittää joki, jossa lautturina toimiva eukko halusi tietää, kauanko hänen piti olla lautturina. Kun Antti saapui Louhen taloon, ei emäntä ollut paikalla, mutta hänen tyttärensä lupasi auttaa Anttia. Ty­tär piilotti Antin, ja kun Louhi tuli kotiin, hän esitti kysymykset äidil­leen niin, että Antti kuuli kaikki vastaukset. Sitten Antti pujahti tiehen­sä. Paluumatkalla hän kertoi kullekin kysyjälle vastauksen tämän kysymykseen.

Niin hän saapui kotiin kertomaan apelleen, missä onni piilee. Vastaus ei ollut apen mieleen, ja Antti sai hänen maansa kaivettavakseen, kun taas appi lähti kohti Pohjolaa hankkimaan samoja rikkauksia kuin Antti oli saanut jättiläisiltä. Kun hän saapui joelle, otti eukko hänet veneeseensä, hyppäsi maihin ja sysäsi veneen joelle, ja niin tuli kauppiaasta Louhen lautturi".

Adoptio kulttuurisena kykynä ja valmiutena on aivan riippumaton mistään avioliittolainsäädännöistä. Meidän yhteiskunnassamme se on kytketty juridisiin prosesseihin mutta ilmiönä se on universaali.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Lakoninen kommentti ollakseen sulta.

Pentti Järvi

Joo, sorry. Laitoin tuon siksi, että saisin e-mailiin ilmoituksia tulevista kommenteista. :)

Aihe sinänsä on mielenkiintoinen. Tuttavani adoptoivat Kiinasta järjettömän byrokratian ja helvetin isojen kulujen jälkeen pienen orpotytön. Jotain tiedän aiheesta siis.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #5

On mielenkiintoinen aihe. Ehkä joku lukeneempi/paneutuneempi tarttuu tähän. Kovin paljon hehkuttavat biologiaa nyt homoavioliittoihin nuivasti suhtautuvat. Onhan lasten syntyminen tietysi valtava ja äärettömän keskeinen juttu mutta vanhemmuus onkin jo eri juttu.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Meni kyllä vähän poskelleen. Kansansaduissa on kyllä hyvin yleistä, että lasta eivät kasvata hänen omat vanhempansa, vaan hän on kasvattivanhempien, kuten sukulaisten perheessä kasvamassa. Näinhän asian laita on mm. Harry Potterilla ja Luke Skywalkerilla, ja sama toistuu kymmenissä tuhansissa tarinoissa.

Tätä on selitetty sillä, että kun lapsi ei tarinassa elä omien vanhempiensa luona, niin hänen on helpompi lähteä seikkailuun pois kotoa, koska suhteet vanhempiin eivät ole sotkemassa uraa itsenäisenä seikkailijana.

Adoptio taas käsitteenä on hyvin uusi keksintö, ja maailman ehdotton valtaenemmistö ei tunne ollenkaan adoptiota, vaan vanhempansa menettäneet lapset siirtyvät sukulaisten tai sisarien hoidettaviksi. Lisäksi esimerkiksi Afrikassa on yleistä, että äiti antaa lapsen kokonaan jonkun sukulaisen hoidettavaksi, vaikka äidillä ei mitään pakottavaa tarvetta tähän olisikaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

En minä väittänytkään että adoptio nykyasussaan olisi ikivanha vaan ottolapsien ottaminen.

Toimituksen poiminnat