silmäneula kulttuuri on muutosta

Miksi klovneista tuli niin tärkeitä?

                Ilman Aleksis Kiveä ei olisi Suomea. Seitsemän veljestä on klovnitarina. Jos se olisi huumoriton ja idealisoiva sankaritarina me emme kansana olisi olemassa. Sillä hetkellä kun klovni astuu näyttämölle, teatterin tai kadun näyttämölle, sillä hetkellä klovneihin samaistuva yleisö saa melankolisen rakkauden viestin jonka varassa voi elää ja olla.

               Ilman Aleksis Kiveä suomalaisuus olisi suomaisille itselleen vieras kategoria, jotain mihin ei syvällisesti luoteta koska siitä puuttuu ymmärtävä rakkaus.

                Kun ihminen näkee klovnin hän alkaa automaattisesti suhtautumaan omaan peilikuvaansa uteliaan ymmärtäväisesti ja huvittuneesti sen sijaan että arvostelisi sitä tai ihailisi sitä.

              

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen
Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Minä olen aina lukenut ja joskus katsonut teatteriesityksenä Seitsemää veljestä kehyskertomuksineen suomalaisen miehen kasvutarinana romanttiseen kansalliseen identiteettiin sitoutuneena - muistan kyllä joskus aikoja sitten nähneeni televisioidun teatteriesityksen, missä etenkin Juha Muje ja Esko Salminen yltyivät ajoittain ilveilemään roolihahmojensa suojissa, mutta muuten ko. teos näyttäytyy minulle edelleenkin enemmänkin "rahvaan arvokkuutena" kuin suoranaisena irvailuna...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mutta idealisoituja eivät ole. Jokaisella on oma persoonallisuutensa mikä sinänsä tuo heitä lähelle. Ehkä olisi taas aika päivittää veljekset.
Kiannon Punaisesta viivasta on muuten tehty klovniesitys, jota kovin kehuttiin, taisi olla hesari, joka kehui.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

No, ainakin Edwin Laineen ohjaamassa elokuvaversiossa heidät esitetään joltisenkin ideaaleina hahmoina. Ja Turkan versiossa taas kärjistetyn raadollisina - Kiven lapsuus- ja nuoruusaikahan meni pahanilkisten ihmisten välttelemisessä ja loppuelämä sen menetetyn ajan uudelleen kirjoittamisessa.

Ben Fruman taisi tästä kertoa puhuessaan ettei koskaan ole myöhäistä elää onnellista lapsuutta (uudelleen omissa kertomuksissaan).

Tosiaankin sellainen puhdaspiirteinen komedia 7stä veljeksestä siirrettynä tähän aikaan saattaisi terävöittää kansallista identiteettiämme.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #5

Saa nähdä kiinnostaako teatteria. Jonkinlaista heräämistä on aistittavissa teatterielämässä täällä Helsingin horisontissa missä välillä tuli miettineeksi että onko teatteri kuollut. Nyt pitää vaan yleisönkin (esim minun) herätä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset